Kuinka voittajia palkitaan?

Samalla kun Kirkkonummella haetaan ehdotuksia vuoden 2013 palkittavista urheilijoista, on keskusteltu ylipäätään menestyvien ja varsinkin kovan tason urheilijoiden palkitsemisesta. Kunnalle ja päättäjille tuli hieman yllätyksenä viime kesänä Mårten Boströmin MM-kulta suunnistuksessa.

Kunnan palkitsemiskäytännöt urheilussa ja liikunnassa on sovittu viimeksi 2007, ja ne toimivatkin hyvin junioriurheilussa ja maakuntatasolla. Mutta entä kovemmat saavutukset?

Suomen urheilun kulta-aikoina 70-80 –luvuilla tuli normiksi palkita olympia-ja MM-sankarit omakotitontilla. Se oli erityisesti tapa pikku kunnissa, joiden elämän oma kultapoika tai –tyttö sai sekaisin. Homma toimi pitäjissä, joissa tontteja myytiin puoli-ilmaiseksi ja niitä riitti maailmantappiin saakka.

Palkitseminen on ollut hankalinta kumma kyllä suurissa kunnissa ja kaupungeissa, kun tontti maksaa ainakin 100 000 euroa ja ne menevät yleensä kaikki kaupaksi. Tontti on varsin kallis lahja. Se on helposti yli kymmenesosa Nobel-palkinnosta.

Yksi ongelma on aina se, miten asioita verrataan ja voiko niitä yleensä verrata. Onko toisen lajin kulta arvokkaampi kuin toinen. Parin vuoden takaa muistetaan väittely siitä, onko vammaisurheilu tasavertaista muun urheilun kanssa.

Onko vain urheilu palkitsemisen arvoista? Entä kulttuuri, entä jos on maailman paras pelien suunnittelija, keksijä, hyväntekijä, idolstähti ja niin edelleen?

Eli ollaanko loputtomassa suossa?

Rakaisukin voi löytyä. Raha sitä ei koskaan ole, mutta on muuta. Minusta Espoon kaupungilla on jo 30 vuotta ollut hieno tapa palkita ansioituneita kaupunkilaisia Espoo-mitalilla. Ne jaetaan suuressa itsenäisyyspäiväkonsertissa.

Miten olisi Kirkkonummi-mitali? Siihen voisi laittaa kertasummana aika paljonkin rahaa, jotta se olisi näyttävä ja arvokas. Jako pitäisi tapahtua hyvin huomiota herättävästi. Mitaleja tulisi jakaa aika säästeliäästi, jotta siitä ei tulisi kirpputoritavaraa. Voisi tunnustus olla toki jokin muukin, esimerkiksi tunnetun taiteilijan numeroitu taulu, Eero Aarnion vaasi, ideoita löytyy varmasti.

Mitalin kaltaisessa tunnutuksessa on sekin hyvä puoli, että sen voi antaa kenelle tahansa. Ajatelkaa vaikkapa ”puolikirkkonummelaista” Teemu Selännettä. Ei hänelle kehtaisi antaa liikuntalautakunnan 150 euron lahjakorttia, mutta Kirkkonummi-mitalin oikein hyvin.

Kirkkonummella 28.12.2013

Paavo Rantalainen

(27.12.) Parhaat urheilijat: Ketä palkitaan?