Maailmanmatkaaja Porkkalan lukiossa

Porkkalan lukion opiskelijoille oli tänään tarjolla maailmanlaajuisestikin harvinainen omakohtainen kuvakavalkadi sodista ja kriiseistä neljältä vuosikymmeneltä. Lukiossa vieraili toimittaja-kirjailija Rauli Virtanen, joka on kiertänyt kriisipesäkkeitä ja käynyt siinä sivussa kaikissa YK:n yli 190 jäsenmaassa.

Virtanen on vasta eilen palannut Afganistanista, missä hän oli nyt 12. kerran. Afganistanista on juttua riittänyt, eikä loppua näy. Virtanen sanoi, että Afganistan on ehkä hänelle läheisin paikka.

Virtanen aloitti maailmanmatkaan uransa 1970-lvun alussa, jolloin hän kyllästyi teoreettiseen opiskelijaelämään Tampereella ja lähti 10 kuukaudeksi kiertämään maailmaa reppumatkaajana. Laiva vei Porista aluksi Rio De Janeiroon Brasiliaan. Vähäiset matkarahat karttuivat jutuilla ja kuvilla, joita hän lähetti lehdille Suomeen.

Pian oli ensimmäinen sotakirjeenvaihtajamatka Vietnamiin. 24-vuotiaan Virtasen raportointia saatiin lukea Uuden-Suomen sivuilta. Seuraavaksi oli vuorossa Suomen Kuvalehti ja matka Kambotsaan 1975. Sen jälkeen tutuksi on tullut – voi sanoa – koko maailma ja erityisesti niin sanotut vaaralliset kohteet ja maat.

Yllätys: Liikenne on pahin

Virtanen kertoi, että monesti häneltä kysytään mikä on ollut vaarallisinta. – Kysyjän ilmeestä näkee yleensä pettymyksen kun vastaan: liikenne. Se on todella monissa maissa vaarallisin asia.

Vaaranpaikkoja on toki ollut. – Se kun joutuu fanaattisen väkijoukon sekaan esimerkiksi Irakissa eikä tulkki ole paikalla. Toisaalta hyvin uhkaavia tilanteita on ollut lapsisotilaiden kanssa, siis 10-15 –vuotiaiden, joilla on kalashnikovit kädessä. Yhteistä kieltä ei ole ja lapset ovat monesti huumeissa, joilla heitä pidetään mukana sotatoimissa, Virtanen kuvaili.

- Lapsisotilaiden asema on todella järkyttävä, siihen ei ole saatu järjestystä. Heitä on ympäri maailmaa.

Sarjassa kummallisia matkoja Virtanen nosti esiin Jolon-saaren panttivankidraaman. Virtanen kävi monien mutkien jälkeen tapaamassa suomalaisia panttivankeja Risto Vahasta ja Seppo Fräntiä keskellä viidakkoa vuonna 2000. Virtasella oli silloin ensimmäistä kertaa mukana satelliittipuhelin, jolla Vahanen ja Fränti saivat myös soittaa omaisilleen Suomeen.

Panttivankeja viidakossa

Virtanen vietti Jolon-leirissä yön yli ja pääsi turvallisesti takaisin. Tuskallista oli jättää suomalaismiehet – ja muutkin vankeuteen, joka kesti Vahasella ja Fräntillä puoli vuotta.

Heti perään leiriin tuli ranskalainen kuvausryhmä, jonka sissit ottivat panttivangeiksi. – Heistä varmaan maksettiin miljoonalunnaat lopulta. Me veimme sisseille riisisäkin, se tuntui meidän kohdalla riittävän.

Virtanen puhui lukiolaisille sopivasti YK:n päivänä. Maailmanjärjestö on Virtasen mielestä epäonnistunut pahasti Syyrian-kriisissä. – YK:sta puhuttaessa täytyy muistaa sen järjestöt kuten vaikkapa YK:n pakolaisapu. Ne eivät näy kovin paljon uutisotsikoissa, mutta tekevät valtavasti hyvää työtä.

Virtanen on tavannut suuren joukon erilaisia ihmisiä maailmalla. Lopuksi esitetyt kuvat olivat vaikuttava sarja. Virtanen poseeraa kuvissa: Jasser Arafatin, Kofi Annanin ja Nelson Mandelan kanssa.