Tuoli syntyy uudelleen verhoilijan käsissä

Vanha tuoli, keinu tai sohva saavat uuden elämän verhoilijan käsissä yhä useammin. Huonekalujen verhoilu harrastuksena on lisääntynyt pitkään. Kirkkonummen kansalaisopistossa kurssit täyttyvät heti.

Volsin entisen koulun tiloja on verhoilukurssilaisten käytössä neljä kertaa vuodessa. Tällä viikolla menossa on viiden päivän kurssi, johon osallistuu 10 opiskelijaa. Kurssille olisi ollut tulossa ainakin 17 henkilöä, jonoon ei kuitenkaan otettu enempää hakijoita.

Kurssin opettaja Riitta Merjankari epäilee, että verhoilun suosio liittyy jotenkin huonompiin taloudellisiin aikoihin. Silloin hänen kokemustensa mukaan halutaan hakeutua pienempiin asioihin, kuten omilla käsillä tekemiseen. Toisaalta kaikki käden taitojen hyödyntäminen on lisääntynyt.

Samaa todistaa keinun verhoilua viimeistelevä Malla Suominen. - Tässä saa tehdä käsillä ja näkee työn lopputuloksen.

Suominen on käynyt verhoilukursseilla kuutisen vuotta. Sinä aikana on valmistunut laiskanlinna, sohva ja kaksi nojatuolia. Suominen on hyvin tyypillinen kurssilainen. Verhoilu on sen verran vaikeaa, että harva vuosienkaan jälkeen yltää taitoihin, joilla selviäisi verhoilusta kokonaan itse, opettajan läsnäoloa tarvitaan ainakin varmistamaan eri työvaiheita.

Anna Tastula virittelee kangasta suurehkon sohvan päälle. Kyseessä on järjestyksessä toinen verhoilutyö. Tastula sanoo, että hänelle verhoilussa on tärkeää kauneus ja vanhan vaaliminen. Arvot ovat sukua omalle työlle musiikkipedagogina ja pianistina.

Verhoilukurssin kokoonpano on hyvin naisvaltainen. Merjankarin mukaan yhtä mieskiintiöopaikka on yritetty pitää, mutta harrastus on voittopuolisesti naisten alaa.

- Se on sikäli ihmeellistä, että verhoilijan ammatti on ollut hyvin miesvaltainen. Se on aika fyysistä. Mutta verhoilu liittyy kodin sisustamiseen, ja se on pitkälti naisten valtakuntaa, Merjankari pohtii.

Markkinointitöistä verhoilijaksi

Viitisentoista vuotta verhoilijana toiminut Merjankari on itse tullut alalle aivan toisenlaisista töistä, hän oli 20 vuotta markkinointikoordinaattorina. Lapsen syntymän jälkeen hän vaihtoi alaa, opiskeli verhoilijaksi ja hankki opettajan pätevyyden. Hän pitää myös omaa verstastaan Volsin koululla ja tekee tilaustöitä. Työseurana on oma sisko, koristemaalari Sinikka Siekkeli, joka työskentelee ja opettaa Volsissa.

Verhoilun oppii Merjankarin mielestä useimmat ihmiset kunhan on tarpeeksi kiinnostusta. - Verhoilijan silmää löytyy yleensä kaikilta, jotka ovat tehneet käsitöitä. Mutta on tietysti kursseillakin ollut henkilöitä, joilta verhoilu ei oikein luonnistu. Sitten on vielä hyvä muistaa, että tämä on kaikenikäisten harrastus, täällä on ollut 17:sta 85:een -vuotiaita.

Kurssilaisten työstämät huonekalut ovat hyvin moninaisia, harvoin näkee kahta samanlaista. Verhoiltavaa materiaalia on nimittäin Suomessa pilvin pimein. Yleensä kurssilaisten tuomat huonekaulut ovat viime vuosisadan alkupuoliskolta. Mutta on joukossa antiikkiakin eli tuolien kohdalla puhutaan silloin ennen 1880-lukua valmisteluista esineistä.

Vols - käden taitojen kehto

Volsin entisellä koululla vanhainkotia vastapäätä on hyvin monenlaista taito-ja taidetoimintaa. Verhoilukurssien lisäksi koululla järjestetään muun muassa erilaisia maalaus- ja veistoskursseja. Kellarista löytyy neljä polttouunia.

Merjankari vetoaa muidenkin volsilaisten puolesta, että kunta antaisi koulurakennuksen olla nykykäytössä eli monimuotoisessa kurssitoiminnassa, joka liittyy kädentaitoihin.